Bruttokansantuote (BKT) on toiminut taloudellisen kehityksen keskeisenä mittarina 1900-luvun puolivälistä lähtien, vaikka sen rajoitukset hyvinvoinnin kuvaajana on tunnistettu jo varhain. BKT mittaa taloudellista tuotantoa, mutta ei ota huomioon luonnonvarojen ehtymistä, ympäristön pilaantumista, palkattoman työn arvoa tai tuotannon hyvinvointivaikutusten laadullisia eroja. Näin ollen se ei erottele taloudellista toimintaa, joka lisää yhteiskunnan hyvinvointia, toiminnasta, joka sitä heikentää (Talberth, Cobb & Slattery, 2007).
Näitä puutteita korjaamaan on kehitetty Genuine Progress Indicator (GPI), joka tarkastelee taloudellista edistystä kokonaisvaltaisemmin. GPI huomioi taloudellisen toiminnan vaikutukset inhimilliseen ja ekologiseen hyvinvointiin tekemällä vähennyksiä tuloeroista, rikollisuudesta ja ympäristön heikkenemisestä. Samalla se lisää hyvinvoinnille myönteisiä tekijöitä, kuten kotitaloustyön ja vapaaehtoistyön arvoa. GPI tarjoaa näin tuotannon nettovaikutuksiin perustuvan näkymän kehitykseen ja olettaa talouden olevan kestävällä uralla vain silloin, kun sen luonnon- ja sosiaalinen pääoma säilyvät (Talberth, Cobb & Slattery, 2007).
Taloudellisten mittarien rinnalle on 2000-luvulla noussut tarve ymmärtää kehitystä myös ekologisten järjestelmien kantokyvyn näkökulmasta. Tätä tarkoitusta palvelee Planetary Boundaries -kehikko (Rockström ym. 2009), joka määrittää maapallon keskeiset biogeofysikaaliset rajat – kuten ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin köyhtymisen ja typen sekä fosforin kiertojen häiriöt – joiden sisällä ihmiskunnan toiminta on turvallista. Kehikko osoittaa, että taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys voi olla kestävää vain, jos se pysyy näiden rajojen puitteissa. Toisin sanoen talousjärjestelmää ei voida arvioida pelkästään tuotannon tai hyvinvoinnin näkökulmasta, vaan sen on toimittava osana laajempaa biosfäärin sallimaa tilaa.
Yhdessä tarkasteltuna BKT, GPI ja Planetary Boundaries tarjoavat toisiaan täydentävän kuvan taloudellisesta toiminnasta: BKT kuvaa tuotannon määrää, GPI tuotannon hyvinvointivaikutuksia ja Planetary Boundaries tuotannon ekologisia rajoja. Kestävä kehitys edellyttääkin, että taloudellisen toiminnan arviointi perustuu näiden kolmen tason kokonaisuuteen – määrään, laatuun ja ekologiaan.
- Talberth, Cobb & Slattery (2007) The Genuine Progress Indicator 2006: A Tool for Sustainable Development
- Rockström, J., Steffen, W., Noone, K., Persson, Å., Chapin III, F. S., Lambin, E. F., Lenton, T. M., Scheffer, M., Folke, C., Schellnhuber, H. J., Nykvist, B., de Wit, C. A., Hughes, T., van der Leeuw, S., Rodhe, H., Sörlin, S., Snyder, P. K., Costanza, R., Svedin, U., … Foley, J. A. (2009). Planetary boundaries: Exploring the safe operating space for humanity. Ecology and Society, 14(2), 32. https://doi.org/10.5751/ES-03180-140232
0 kommenttia