Hirvenmetsästys on Suomessa pitkään jatkunut ja kulttuurisesti merkittävä harrastusmuoto, joka kokoaa vuosittain yhteen tuhansien metsästysseurojen jäsenet eri puolilta maata. Hirvi (Alces alces) on taloudellisesti Suomen merkittävin riistaeläin, ja metsästyksellä on tärkeä rooli myös hirvikannan säätelyssä. Kannanhallinnan tavoitteena on vähentää metsätaloudelle aiheutuvia taimikkotuhoja sekä pienentää liikenneonnettomuuksien riskiä. Suomen riistakeskus myöntää vuosittain noin 50 000 hirven pyyntilupaa; yhdellä luvalla voidaan kaataa joko yksi aikuinen yksilö tai kaksi vasaa. Kannanhoidollisena tavoitteena on ylläpitää koko maan tasolla noin 68 000–85 000 yksilön talvikantaa.
Vuonna 2019 Suomessa tuotettiin yhteensä noin 400 miljoonaa kiloa lihaa, sisältäen naudan-, sian-, siipikarjan- ja lampaanlihan tuotannon. Kotimainen tuotanto kattaa noin 80 % kansallisesta lihankulutuksesta, ja loput täydennetään tuontituotteilla.
Hirvenlihan tuotantomäärää voidaan arvioida pyyntilupien ja keskimääräisten ruhopainojen perusteella. Hirvenvasan keskimääräinen ruhopaino on noin 80 kg ja aikuisen yksilön noin 180 kg. Mikäli puolet pyyntiluvista käytetään vasojen metsästykseen (noin 50 000 yksilöä) ja loput aikuisiin (noin 25 000 yksilöä), muodostuu vasan ruholihan kokonaismääräksi arviolta 4 miljoonaa kiloa ja aikuisten yksilöiden ruholihan määräksi noin 4,5 miljoonaa kiloa. Hirvenlihan kokonaistuotanto olisi siis noin 8,5 miljoonaa kiloa vuodessa.
Tämä vastaa noin kahta prosenttia Suomen vuotuisesta lihantuotannosta, mikä osoittaa, että hirvenlihalla on kulttuurisen ja riistataloudellisen merkityksensä ohella rajallinen, mutta silti huomattava rooli kotimaisessa elintarviketuotannossa.
0 kommenttia