Vuon­na 2019 Suo­mes­sa tuo­tet­tiin lihaa yhteen­sä noin 400 mil­joo­naa kiloa. Lihan­ku­lu­tus on kas­va­nut ja moni­puo­lis­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä. Vuon­na 1960 suo­ma­lai­set kulut­ti­vat sian-, nau­dan- ja lam­paan­li­haa yhteen­sä 32,1 kilo­gram­maa hen­keä koh­den, kun vuon­na 2019 vas­taa­va koko­nais­ku­lu­tus — sisäl­täen myös broi­le­rin, hevo­sen ja poron — oli 79,8 kilo­gram­maa hen­keä koh­den. Liha­la­ji­kir­jon laa­jen­tu­mi­nen ja koko­nais­ku­lu­tuk­sen kas­vu ovat kes­kei­siä kehi­tys­suun­tia. Eri­tyi­ses­ti broi­le­rin­li­han kulu­tus on nous­sut jyr­käs­ti: sitä ei kulu­tet­tu lain­kaan vuon­na 1960, mut­ta vuon­na 2019 broi­le­rin­li­han kulu­tus oli jo 26,6 kilo­gram­maa hen­keä koh­den. Nau­dan­li­han­ku­lu­tus on vakiin­tu­nut noin 18–19 kilo­gram­man tasol­le, kun taas sian­li­han kulu­tus on sel­väs­ti las­kusuun­nas­sa. Sian­li­haa kulu­tet­tiin vie­lä vuon­na 2012 kes­ki­mää­rin 36 kilo­gram­maa hen­keä koh­den, mut­ta vuon­na 2019 mää­rä oli vähen­ty­nyt 30,8 kilogrammaan.

Kulu­tus­ra­ken­teen muu­tos­ta selit­tää eri­tyi­ses­ti ruo­ka­kult­tuu­rin muu­tos. Broi­le­rin­li­ha näh­dään kevye­nä, nopeas­ti val­mis­tet­ta­va­na ja moni­käyt­töi­se­nä vaih­toeh­to­na, mikä on osal­taan syr­jäyt­tä­nyt sian­li­haa. Myös sisäe­lin­ten kulu­tuk­ses­sa on tapah­tu­nut mer­kit­tä­vä muu­tos: vuon­na 1980 sisäe­lin­ten kulu­tus oli 7,7 kilo­gram­maa hen­keä koh­den, mut­ta vuon­na 2019 enää 0,4 kilo­gram­maa. Syy­nä on eri­tyi­ses­ti ruo­an­val­mis­tus­tai­to­jen ja -perin­tei­den muut­tu­mi­nen — teu­ra­se­läin­ten kaik­ki osat hyö­dyn­net­tiin aiem­min huo­mat­ta­vas­ti kat­ta­vam­min, kun taas nyky­ku­lut­ta­jat tun­te­vat sisäe­lin­ruo­kia hei­kom­min. Joi­ta­kin perin­tei­siä ruo­ka­la­je­ja, kuten Ylä-Savos­sa tar­jot­ta­va myky­rok­ka, esiin­tyy sil­ti edel­leen pai­kal­li­sis­sa ruokaperinteissä.

Vaik­ka Suo­men lihan­tuo­tan­to ja -kulu­tus ovat kas­va­neet, ne ovat maa­il­man­laa­jui­ses­ti tar­kas­tel­tu­na suh­teel­li­sen pie­niä. Vuon­na 2019 EU:n alu­eel­la tuo­tet­tiin lähes 48 mil­jar­dia kiloa lihaa, Yhdys­val­lois­sa noin 45 mil­jar­dia kiloa ja Bra­si­lias­sa noin 28 mil­jar­dia kiloa. EU:n suu­rin lihan­tuot­ta­ja­maa oli Sak­sa, jon­ka tuo­tan­to oli noin 8 mil­jar­dia kiloa. EU:ssa kes­ki­mää­räi­nen lihan­ku­lu­tus oli 85,9 kilo­gram­maa hen­keä koh­den, vaih­te­lu­vä­lin olles­sa Roma­nias­ta (42,5 kg/hlö) Espan­jaan (106,5 kg/hlö).

Myös Euroo­pan ulko­puo­lel­la lihan­ku­lu­tuk­sen vaih­te­lu on laa­jaa. Maa­il­man suu­rim­piin lihan­ku­lut­ta­jiin kuu­luu Argen­tii­na, jos­sa kulu­tus oli vuon­na 2019 124,2 kilo­gram­maa hen­keä koh­den. Kii­nas­sa kulu­tus oli noin 51 kilo­gram­maa ja Yhdys­val­lois­sa 98,9 kilo­gram­maa hen­keä kohden.

Lihan­ku­lu­tuk­sen kas­vu on vah­vas­ti sidok­sis­sa elin­ta­son nousuun. Tulo­ta­son koho­tes­sa kulut­ta­jil­la on varaa ostaa enem­män eläin­pe­räi­siä tuot­tei­ta, ja lihas­ta tulee kes­kei­nen osa ruo­ka­va­lio­ta. Elin­ta­son nousu selit­tää myös sen, että teu­ra­se­läin­ten kaik­kia osia ei hyö­dyn­ne­tä enää yhtä kat­ta­vas­ti kuin aiem­min. Lisäk­si tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on mah­dol­lis­ta­nut tuo­tan­non tehos­tu­mi­sen: eläin­ten kas­va­tus­me­ne­tel­mät, kul­je­tus­lo­gis­tiik­ka, jat­ko­ja­los­tei­den val­mis­tus sekä eri­tyi­ses­ti lihan säi­lön­tä­me­ne­tel­mät ovat kehit­ty­neet huo­mat­ta­vas­ti. Säi­lön­tä­ai­neet, suo­ja­kaa­sut ja pakas­te­va­ras­tot mah­dol­lis­ta­vat lihan pit­kä­ai­kai­sen säi­ly­tyk­sen ja tasai­sen saa­ta­vuu­den markkinoilla.

Toi­saal­ta lihan­tuo­tan­toon ja -mark­ki­noi­hin vai­kut­ta­vat myös bio­lo­gi­set ja epi­de­mio­lo­gi­set teki­jät. Eläin­tau­tien lisään­ty­mi­nen voi aiheut­taa nopei­ta ja mer­kit­tä­viä muu­tok­sia sekä tuo­tan­to­mää­riin että kan­sain­vä­li­seen kaup­paan. Vii­me­ai­kai­nen esi­merk­ki täs­tä on Kii­nas­sa levin­nyt afrik­ka­lai­nen sika­rut­to, joka vai­kut­ti mer­kit­tä­väs­ti sika­kan­nan kokoon ja glo­baa­lei­hin markkinahintoihin.