Vuon­na 1966 suo­ma­lai­sen kulut­ta­jan ostos­ko­ri oli sel­väs­ti yksi­puo­li­sem­pi kuin nykyi­sin. Elin­tar­vik­keet oli­vat vähem­män pro­ses­soi­tu­ja ja jalos­tusas­teel­taan mata­lam­pia. Esi­mer­kik­si mai­don kulu­tus oli huo­mat­ta­vas­ti suu­rem­paa kuin nyky­ään: vuon­na 1966 mai­toa juo­tiin kes­ki­mää­rin 228 kiloa hen­keä koh­den, kun vas­taa­va luku vuon­na 2016 oli 86 kiloa. Nyky­ku­lu­tuk­ses­sa nes­te­mäi­sen mai­don käyt­töä on osit­tain kor­van­nut eri­lais­ten mai­to­tuot­tei­den kulu­tus, kuten jogurt­ti, juus­to ja rah­ka, sekä vaih­toeh­toi­set ruo­ka­juo­mat, kuten vir­voi­tus­juo­mat. Kun jalos­teet huo­mioi­daan, mai­don koko­nais­ku­lu­tus vuon­na 2016 oli noin 102 kiloa hen­keä kohden.

1960-luvun alus­sa Suo­mes­sa oli noin 1,1 mil­joo­naa lyp­sy­leh­mää, ja ne tuot­ti­vat yhteen­sä noin 3,5 mil­jar­dia kiloa mai­toa. Leh­mien kes­ki­tuo­tos oli siten noin 3500 kiloa vuo­des­sa. Vuon­na 2019 lyp­sy­leh­miä oli enää noin 255 000, mut­ta nii­den mai­don­tuo­tan­to oli yhteen­sä noin 2,3 mil­jar­dia kiloa. Vuon­na 2020 leh­mien kes­ki­tuo­tos oli nous­sut 9140 kiloon vuo­des­sa. Sama­na vuon­na mai­don­tuo­tan­to­ti­lo­ja oli Suo­mes­sa noin 5400. Lyp­sy­leh­mien mää­rän pit­kä­ai­kai­nen vähe­ne­mi­nen osoit­taa raken­teel­li­sen muu­tok­sen jat­ku­van edelleen.

Suo­mes­sa nau­dan­li­han­tuo­tan­to on kiin­teäs­ti sidok­sis­sa mai­don­tuo­tan­toon, sil­lä noin 85 % koti­mai­ses­ta nau­dan­li­has­ta on mai­don­tuo­tan­non sivu­tuo­tet­ta. Mai­to­ro­tui­sis­ta son­ni­va­si­kois­ta ja osas­ta leh­mä­va­si­koi­ta kas­va­te­taan teu­raak­si, ja lisäk­si pois­tet­ta­vat lyp­sy­leh­mät tuot­ta­vat mer­kit­tä­vän osan nau­dan­li­has­ta. Kehi­tys­kul­ku osoit­taa, että mai­don­tuo­tan­non tehok­kuut­ta on lisät­ty huo­mat­ta­vas­ti: lyp­sy­leh­mien jalos­tus, ruo­kin­ta­stra­te­giat ja ter­vey­den­huol­to ovat paran­ta­neet tuo­tos­ta, vaik­ka eläin­mää­rä on vähen­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti. Samal­la jokai­nen eläin tuot­taa rehun vas­ti­neek­si usei­ta hyö­dyk­kei­tä — mai­toa, lihaa ja lantaa.

Mai­don­tuo­tan­non ilmas­to­vai­ku­tuk­set muo­dos­tu­vat pää­osin märeh­ti­jöi­den ruo­an­su­la­tuk­ses­sa syn­ty­väs­tä metaa­nis­ta sekä lan­nan varas­toin­nin aikai­sis­ta metaa­ni­pääs­töis­tä. Lisäk­si pääs­tö­jä syn­tyy rehun­tuo­tan­nos­ta ja mai­don kul­je­tuk­ses­ta. Vuo­des­ta 1965 läh­tien mai­don­tuo­tan­non metaa­ni­pääs­töt ovat kui­ten­kin puo­lit­tu­neet, mikä joh­tuu muun muas­sa tuo­tan­to­te­hok­kuu­den kas­vus­ta, ruo­kin­nan opti­moin­nis­ta ja eläin­ten ter­vey­den parantumisesta.