Kehit­ty­nei­den mai­den yltä­kyl­läi­syys hei­jas­tuu myös ruo­ka­hä­vi­kin mää­rään, joka muo­dos­taa mer­kit­tä­vän kes­tä­vyys­haas­teen. Suo­mes­sa ruo­ka­hä­vik­kiä syn­tyy arviol­ta 400–500 mil­joo­naa kiloa vuo­des­sa. Hävi­kin jakau­tu­mi­nen eri sek­to­rei­hin osoit­taa, että noin 30 % sii­tä syn­tyy koti­ta­louk­sis­sa, mut­ta mer­kit­tä­viä mää­riä muo­dos­tuu myös elin­tar­vi­ke­teol­li­suu­des­sa, vähit­täis­kau­pas­sa ja ravit­se­mis­pal­ve­luis­sa. Kaik­ki tämä hävik­ki koos­tuu läh­tö­koh­tai­ses­ti syö­mä­kel­poi­ses­ta ruo­as­ta, jon­ka tuot­ta­mi­seen on käy­tet­ty ener­gi­aa, vet­tä, ravin­tei­ta ja mui­ta tuo­tan­to­pa­nok­sia sekä aiheu­tet­tu ympä­ris­tö­kuor­mi­tus­ta ilman, että ruo­ka lopul­ta täyt­tää alku­pe­räis­tä tarkoitustaan.

Ruo­ka­hä­vi­kin koos­tu­mus pai­not­tuu eri­tyi­ses­ti vihan­nek­siin, hedel­miin, lei­pään, lihaan, mai­to­tuot­tei­siin ja kah­viin. Kah­vin osuus on poik­keuk­sel­li­sen suu­ri, kos­ka sitä val­mis­te­taan usein yli tar­peen, ja yli­mää­räi­nen juo­ma pää­tyy kaa­to­pai­kal­le tai vie­mä­riin. Kes­kei­sin syy elin­tar­vik­kei­den pää­ty­mi­seen jät­teek­si on pilaan­tu­mi­nen, mikä puo­les­taan liit­tyy usein yli­suu­rik­si muo­dos­tu­nei­siin osto­mää­riin ja puut­teel­li­seen kulu­tuk­sen ennakointiin.

Ruo­ka­hä­vik­ki ilmen­tää myös ruo­an arvos­tuk­sen muu­tos­ta. Koti­ta­louk­sien elin­tar­vik­kei­siin käyt­tä­mien tulo­jen osuus on las­ke­nut mer­kit­tä­väs­ti: vuon­na 1980 suo­ma­lai­set käyt­ti­vät tulois­taan kes­ki­mää­rin 21,3 % ruo­kaan, kun vuon­na 2019 vas­taa­va osuus oli 11,4 %. Tämä kehi­tys ker­too pait­si elin­tar­vik­kei­den suh­teel­li­sen hin­nan las­kus­ta myös sii­tä, että kulu­tus on yhä voi­mak­kaam­min suun­tau­tu­nut mui­hin hyö­dyk­kei­siin ja pal­ve­lui­hin. Ruo­ka­hä­vi­kin vähen­tä­mi­nen edel­lyt­tää­kin sekä raken­teel­li­sia toi­mia ruo­ka­jär­jes­tel­män tasol­la että kulut­ta­ja­käyt­täy­ty­mi­sen muu­tos­ta koh­ti ruo­an arvon parem­paa tunnistamista.